Hampuksen hoitokirja

[Erica]

Jokerin Hampus "Hampus"



Hoito-ohjeet:
- Hampus loimitetaan, jos pakkasta on yli -15c
- Hampus jätetään sisälle, jos pakkasta on yli -25c
- Hampus loimitetaan ratsastuksen jälkeen hikiloimeen ja jätetään sisälle.
- Hampuksen väri on keltainen

hampuksensivut.webs.com/index.htm

[Erica]

16.01.10. Peruspuuhailua

Lumi pöllähti utuisena pilvenä ilmaan, kun oripahaiset porhalsivat tarhan päästä päähän reippaasti nahistellen. Rauhllisempi Armi jolkotteli näiden perässä hiukan hitaammin, mutta innostui kuitenkin päästelemään pukkeja ja kiljahtelemaan muiden tahdissa. Issikkaori oli käynyt pari päivää sitten Ansakujassa, yhteistyötallillamme piipahtelemassa tammoissa ja hyvin näytti kaikki sujuneen. Toivottavasti siellä suunnalla saadaan nähdä iloinen issikkavarsa, joka totuttelee sitten elämään. Uusimpia tulokkaitamme ei haitannut maiseman vaihdos. Kitin yksityinen Bicu oli sopeutunut hyvin tallin enemmän ja vähemmän vilkkaaseen elämään, Hampuksella ei ollut myöskään mitään ongelmia ja Disney oli saanut Dinasta heti hyvän kaverin. Säpsähdin ajatuksistani, Hermeksin kurvatessa parin metrin päästä ohitseni ja lumen läiskähtäessä utuisena naamalleni. Hymy levisi kasvoilleni ja päästin suustani pitkän ja kimakan vihellyksen. Hampus ensimmäisenä, oriit jarruttivat tarhan portilla ja jäivät hengitykset höyryten paikoilleen.

- Terve vaan teille, hurjat pojat, naurahdin nille heleästi, kampetessani aidan ylitse hevosten sekaan. Minuun kiintynyt Armi tuli heti kerjäämään herkkuja, joita ei kuitenkaan suunnaltani herunnut. Kävelin rennon rempseästi Hermeksen turvan ohitse Hampuksen luokse, tartuin sitä kellertävästä riimusta ja naksautin riimunnarun siihen kiinni. Ori viskaisi päätään, mutta seurasi minua muiden pollejen ohitse portille.

- Hus hus, te pienet koltiaiset, hymähdin oreille, heitin molemmille leivänkannikat kauemmaksi ja sujahdin portin toiselle puolelle, kun vilkkaat otukset käänsivät selkänsä meille.

- Mooi Erica, kiva nähdä pitkästä aikaa, kuului iloinen huuto tallitieltä. Käännyin katsomaan ja näin Henriikan leveän hymyn. Tervehdin tyttöä, jonka poskipäät loistivat pakkasesta punaisina.

- Ratsastamaanko meinasit tulla?, kysyin ratsastuksenopettajaltamme, joka sai palkkaa vastaan myös välillä treenata Funeraalin kaviokkaita. Nainen nyökkäsi niin lujasti, että ponnari heilahti oikein kunnolla.

- Voit ottaa joko Dinan tai Virkun, suosittelen Dinaa, Virkulla on tänään ollut kovin paha päivä, tokaisin brunetelle, joka seurasi meitä sisälle talliin.

- Selvä, käydään tuossa maastossa pyörähtämässä ja palataan sitten takaisin, moro, Henriikka huikkasi ja hävisi tammatarhalle. Pudistin yli-innokkaalle ihmiselle päätä, aukaisin tallin oven ja sukelsin lämpöiseen ja valaistuun rakennukseen.

Hampus perässäni suuntasimme maneesiin, jonne napsautin nopealla liikkeellä valot. Haflinger oli kuulema Ansakujassa asusteltuaan jäänyt hiukan pullaponiksi, joten täällä se sai ainakin liikuntaa enemmän. Ei sitä, etteikö sitä entisessä kodissaan olisi ratsastettu, mutta ponin lihakset olivat pikkuhiljaa menneet läskin puolelle ja treenauksen myötä sitä olisi helpompi kisata. Käänsin oriin kaartoon ja vedin jalustimet alas. Kampesin itseni päätään heiluttavan nelijalkaisen selkään ja rupesin räpeltämään vyötä tiukemmalle. Sitten jalustimet oikean mittaisiksi ja uralle. En ollut aikaisemmin Hampuksella ratsastanut, mutta sen askel oli varma ja tasainen istua, joten treenaus tulisi olemaan ainakin mukavampaa.

[Erica]

22.01.10. Ongelmia kerrakseen

Vedin kumisukaa rauhallisin vedoin Hampuksen selällä, orinrötkäleen vain ahmiessa karsinan perällä olevia päiväheiniään. Aivojeni sopukoissa muhi ajatus siitä, että voisin hiukan taas kavuta haflingerin selkään ja vetää sillä muutamat koulukiemurat jäisellä kentällä, kun maneesi sattui olemaan hiukan ongelmallinen tapaus. Nimittäin kurjasta kopperosta olivat pimahtaneet sähköt eikä lämmitys toiminut kunnolla. Saisin odottaa maanantaihin saakka, että korjaaja kävisi tsekkailemassa tilanteen. Pimeässä kun en oikein viitsinyt ratsastella, vaikka mitä voisi sattua. Havahduin ajatuksistani, kun Hampus kolusi nälkäisenä vihreätä ruokakuppiaan ja heilautti häntäänsä nälkäisenä. Potkaisin eväitä enemmän esille nurkasta, että sen olisi helpompi ahmia ne mahaansa.

Irvistäen kiskaisin satulavyön vielä yhden reiän kireämmälle, mittasin jalustimet ja asetuin mukavasti nahkaiseen satulaan. Ei mennyt kauaan, kun jo yli kahdentoista asteen pakkanen pureutui luihin ja ymitiin ja sai minut hytisemään toppavaatteissani. Kannustin puoliomistuksessani olevan hevosen käyntiin ja näpertelin aikani kuluksi sormiani, ettei niille vain tulisi kylmä. Viidentoista minutin lämmittelyn jälkeen kokosin ohjat ja siirsin oriin raviin. Hampus pärskähti iloisen oloisena ja pää korkealla lähti reippaaseen askellajiin mukaan.

Kun yyhteistyö oli saatu hyville mallille, siirsin Hampusta pikkuhiljaa taivutuksiin ja pohkeenväistöihin. ori koitti hiukan taivutuksissa reistailla ja heitteli mieltään osoittelevalla tavalla päätään ilmassa, mutta tyytyi nielemään kohtalonsa ja asettui mallikkaasti muotoon. Kehuin sitä ääniavuilla ja taputin jopa kaulalle kohmeisin käsin. Hampus oli kyllä yliveto ratsu, kun sen sai keskittymään työhön hyvin!

[Jokeri]

Tuttuja naamoja

Jarkko ajoi sinistä Fordiaan eteenpäin ja vilkaisin miehen kasvoja.
"Koska ollaan perillä, koska, koska, koska?" Pölisin.
"Pian.. luulen ainakin.." Jarkko vastasi.

Pian auto kurvasi tallipihaan. Ei, se ei ollut Seppeleen piha, eikä Ansakujankaan. Se oli Funeralin piha.

Kävelin eteenpäin ja näin, miten laitumella kirmasi haflingerori.



Tällanen pikapääkuva vaan (:

Kiva että kävit moikkailemassa Hampusta, ori ei ainakaan vielä ole unohtanut sinua =) Pääkuva on kyllä todella upea, ei näytä niin nopelata kuin väität xD