|
|
Post by Erica on Dec 22, 2009 8:06:34 GMT -5
Revon Smilla "Milla"  Hoito-ohjeet: - Milla loimitetaan, jos pakkasta on yli -15c - Milla jätetään sisälle, jos pakkasta on yli -25c - Milla on peruskouluutettu hiljattain, ratsasta sen mukaan! - Millan väri on vaaleanpunainen |
|
|
|
Post by Erica on Feb 2, 2010 9:48:33 GMT -5
02.02.10. Shettikset kuriin! ~Yhteishoito Millalle ja Kakrulle!
Lunta tuprutti taivaan täydeltä, hevoset näyttivät tyytyväisiltä suht lämpöiseen ilmaan ja koirat lojuivat kuistilla kielet pitkinä. Olin kierroksellani tarhojen luona varmuuden vuoksi, sillä pitemmillä tarhoilla olisi voinut sattua joku onnettomuus, josta en tietäisi hölkäsen pölyästä. Suuri shire ori Tero, Titan yksityinen tarhaili yksikseen minitarhassa ja ahmi heiniään suuhunsa hurjaa vauhtia. Sen omistaja oli sanonut, että ori voisi ahmia itsensä halki, niin ahne se oli. Tänään aamulla sitä ulos tarhatessa, minua oli jännittänyt kuin koulutyttöä konsanaan sen ulos vieminen. Suuri, tuhatkiloinen köriläs ja ne kaikki massat jalalla tai muuten päällä. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni. Onneksi Tero oli kiltti ja lempeä kuin nallekarhu ja jännityksenikin oli haihtunut kokonaan sitä taluttaessa. Havahduin menneistä ajatuksistani hetkessä, kuullessani kamalan rysähdyksen ja haukuntaa perään. Huomasin Indin huiskivan hännän ponitarhalla ja Millan ja Kakrun kaukana kaikesta. Sydämeni löi yhden lyönnin tyhjää ja jalkani jähmettyivät. Kakrulle ei saisi käydä mitään, se odotti varsaa ja Milla oli minulle tuikitärkeä ponikörmy.
- Millaa! Kakruu!, kiljuin kurkkusuorana shettiksien perään, jotka pinkoivat rikkinäisen aidan lomasta metsätielle. Kakru isolla mahalla etunenässä, pikkuinen Milla kaveria seuraten. Jessi ja Hampus hermostuivat täysin ja olivat tulla aidoista läpi. Juuri sillä hetkellä sininen volvo liukui kovalla kurvilla tallipihaan ja simahti. Autosta nousi ylös säikähtänyt Henriikka, jonka kasvot olivat valahtaneet täysin valkoisiksi.
- Onkos sulta, Erica, karannut kaksi shetlanninponia?, nainen änkytti kädet täristen. Nyökkäsin ja nielaisin syvään. Määräsin Henriikan hakemaan Timpan avukseen ja noutamaan Jessi ja Hampus sisälle varmuuden vuoksi. Itse tartuin kuistin pielessä roikkuvaan riimunnaruun, kutsuin koirat mukaani ja lähdin karkureiden perään.
Oli helppoa pysyä kahden karkurin jäljillä, sillä niiden kahdeksan kavionjälkeä näkyivät sokeallekkin todella hyvin valkoisesta tienpielestä. Yht'äkiiä tuli mutka ja jäljet hävisivät metsään. Pasi juoksi kieli pitkällä etunenässä ja Indi tuli perässä pelokkaammin. Samassa puskassa rashati ja lintuparvi lehahti puiden oksilta ilmaan. Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, mutta kävelin äänen suuntaan. Silmieni eteen lehahti lehmänkirjava tamma ja sen viereen toinen samankokoinen otus. Suuni loksahti auki ja rynnistin kaksikon luokse. Toruttuani niitä kohtauksesta, vedin Kakrun riimunnarun päähän ja Millan vain käsikoniksi. Kutsuin koiria ja lähdimme viiden pekassa takaisin tallille.
|
|
